Maailma

...

Maailman yleiskuvaus

Peli sijoittuu pseudokeskiaikaiselle kuvitteelliselle Garandian mantereelle. Maailma on melko tyypillinen low-fantasiamaailma: magiaa on olemassa mutta hyvin hidastempoisena, yhteiskunta toimii pääosin samoin kuin keskiajan agraariyhteiskunta ja sotia soditaan välillä ihan vain koska huvittaa. Mitään kaiken kattavaa uskontoa ei ole olemassa, vaan garandialaiset uskovat luonnonuskon tavoin neljään alkujumalaan, jotka loivat peruselementit tulen, veden, ilman ja maan. Tämä voi näkyä tai olla näkymättä hahmoissa pelaajien mielenkiinnon mukaan: maagit ammentavat voimansa elementeistä mutta edes maageja valvovaa magisteriaa ei kiinnosta tavallisen kansan uskomukset.

Taruolentoja kuten lohikäärmeitä on ollut olemassa aiemmin, mutta nyt ne ovat aika lailla kuolleet sukupuuttoon. Örkkejä, haltioita tai muita fantasiarotuja ei ole, vaan kaikki ihmistä muistuttavat maalliset olennot ovat ihmisiä. Vaikka usko yliluonnolliseen on voimakasta, harva ihminen on oikeasti kohdannut mitään yliluonnolliseksi luokiteltavaa. Tämän pelin onkin tarkoitus keskittyä enemmän ihmisten välisiin konflikteihin kuin taisteluun mörköjä vastaan.

Garandia

Garandia on manner, joka koostuu kahdesta saarenomaisesta osasta, joita kutsutaan nimillä Pohjoisen valtakunnat ja Etelän maat. Pohjoisessa on samankaltainen ilmasto kuin oikeassa Pohjois-Euroopassa (eli talvella on kylmä) ja etelässä lämpimämpää. Näitä osia erottaa kapea ja laivoille vaarallinen Krakenin salmi, joka yhdistää idässä myrskyävän Kâhran meren ja lännessä vellovan Suuren Pohjanmeren toisiinsa. Pohjoisessa Kâhran meri ja Suuri Pohjanmeri yhdistyvät Pohjoiseen Jäämereen ja etelässä Laavamereen. Samat asiat ovat nähtävissä tästä upeasti Paintilla piirretystä kartasta:

Pohjoisen valtakunnat ja Etelän maat ovat olleet hyvin vähän tekemisissä toistensa kanssa juuri Krakenin salmen olemattomien kulkuyhteyksien takia. Vesi on matalalla, mutta kalliot molemmilla rannoilla ovat jyrkät ja mahdottomat kiivetä, minkä takia virallinen reitti kiertää pitkän matkan jommankumman meren kautta. Kiertävien kaupustelijoiden tarinoiden perusteella tiedetään kuitenkin, että Etelän maat ovat sekä väkimäärältään että luonnonvaroiltaan huomattavasti rikkaampia kuin Pohjoisen valtakunnat ja että eteläiset suhtautuvat pohjoiseen aikamoisena takapajulana.

Pohjoisen valtakunnat koostuvat kolmesta valtiosta ja Etelän maat viidestä. Jokainen valtio puolestaan koostuu yhdestä tai useammasta vasallikunnasta, joiden sukujen päät ovat vannoneet uskollisuuttaan valtion hallitsijalle. Koska valtiot ja vasallikunnat nimetään aina hallitsevan suvun mukaan ja uskollisuudet vaihtuvat, kartat muuttuvat jatkuvasti. Tässä on tilanne pelin alkaessa vuonna 1474:

Garandian lisäksi on olemassa muitakin asuttuja mantereita, mutta nämä eivät ole pelin kannalta tärkeitä alueita. Jos kuitenkin haluat pelin aikana muun muassa nauttia teetä ja muita mahdollisesti eksoottisia antimia, tämä on ok.

Yhteiskunta- ja perimysjärjestelmä

Eri puolilla Garandiaa vallitsee seuraavanlainen yhteiskuntajärjestelmä:

1. Valtion hallitsija, hallitsijan seurue ja hallitsijasuku
2. Vasallit ja vasallisuvut
3. Palkkasotilaat
4. Käsityöläis-/porvarisuvut
5. Talonpoikaissuvut
6. Suvuttomat ja rikolliset

Valtion hallitsija on entinen vasallisuvun pää, jonka tehtävä on pitää huoli koko valtion asioista. Hän muun muassa neuvottelee vasalliensa puolesta muiden valtioiden kanssa ja pitää huolen, että ravintoa ja suojaa on saatavilla koko valtakunnassa riippumatta yksittäisen vasallikunnan tilanteesta. Hallitsijan seurueeseen kuuluu yleensä lähiomaisten lisäksi neuvonantaja ja maagi.
Valtion hallitsija on voinut päästä asemaansa kolmella eri tavalla. Joko hän on perinyt tittelin vanhemmiltaan, hänet on valittu tehtävään tai hän on sotinut tiensä valtaistuimelle. Kun hallitsijasta tulee hallitsija, hän nimittää entiselle vasallisuvulleen uuden pään ja perustaa uuden hallitsijasuvun, johon kuuluu vain hänen puolisonsa ja jälkeläisensä. Puoliso saa tällöin yleensä jonkinlaisen korkean aseman neuvonantajana, rahakirstun vartijana tai lastenhoitajana, jälkeläisistä puolestaan koulitaan tulevia hallitsijoita ja/tai ritareita. Hallitsijan tehtävästä ei voi erota, vaan pesti kestää kuolemaan saakka.
Kun hallitsija kuolee, tittelin saa hänen vanhin elossa oleva jälkeläisensä. Jos elossa olevia jälkeläisiä ei ole rauhan vallitessa, valtion vasallit valitsevat keskuudestaan uuden hallitsijan. Jos taas on sota ja elossa olevia jälkeläisiä ei ole, valta vaihtuu sodan voittaneelle hallitsijalle.

Vasallit ovat sukujensa päitä, jotka hallitsevat asuttamiaan vasallikuntia. Vasallikunnat kuuluvat yleensä useamman sukupolven ajan samaan valtioon, mutta ei ole tavatonta, että valtion rajat muuttuvat silloin, kun joku vasalli kyllästyy omaan hallitsijaansa ja päättääkin vannoa uskollisuutta viereisen valtion hallitsijalle. Niin sanottu toisen valtion kelkkaan hyppääminen on tavallisempaa rajavasallikunnissa, sillä heillä on tarvittaessa naapurivaltion sotavoimien tuki. Sisävasallikunnat puolestaan ovat perinteisesti uskollisempia omalle hallitsijalleen.

Vasallien ensisijaisena tehtävänä on pitää huolta omien alueidensa resurssien riittämisestä koko valtion tarpeisiin. Vastineeksi vasallikunta saa käyttöönsä sellaisiakin materiaaleja, joita heidän alueillaan ei olisi mahdollista muutoin tuottaa.
Vasallisukuun päätyy joko avioliiton kautta sukuun siirtymällä tai syntymällä vasallisukuiselle vanhemmalle, joka tunnustaa lapsen omakseen. Suvun pään titteli periytyy vanhimmalle suoralle jälkeläiselle. Jos suvun päällä ei ole suoria jälkeläisiä, titteli periytyy vanhimmalle suvun jäsenelle ja sen jälkeen tämän vanhimmalle suoralle jälkeläiselle. Jos suvussa ei ole enää ketään, kelle titteli voisi periytyä, suku kuolee. Tällöin suvun maat siirtyvät hallitsijan omalle vasallisuvulle tai sotatilanteessa voimakkaimmalle osapuolelle.
Vasallisuvun jäsenet työskentelevät useimmiten korkea-arvoisissa viroissa sekä ritareina.

Palkkasotilaat ovat aatelissuvuttomia sotilaita, jotka voivat koulutukseltaan olla jopa samantasoisia kuin ritarit. He saavat palkkaa eli rahaa, ruokaa, juomaa ja suojaa työnantajiltaan. Palkkasotilaat kulkevat yleensä yksiköissä, jotka ovat milloin kenenkin hallitsijan tai vasallin palveluksessa. Palkkasotilaat voivat halutessaan mennä naimisiin ja perustaa perheen, mutta usein sotilaiden elämä on aika lyhyt.

Käsityöläis-, porvari- ja talonpoikaissuvut toimivat pääpiirteittäin samoin kuin vasallisuvut. Suvuttomat ja rikolliset puolestaan ovat noh, yhteiskunnan pohjasakkaa.
Pelissä on mukana vain hallitsijasukujen, vasallisukujen ja palkkasotilasjärjestelmän jäseniä sekä maageja, joten edellä mainittujen vähempiarvoisten sukuasiat jäävät tässä nyt esittelemättä. Maagit ja magisteria ovat erillään normaalista yhteiskuntajärjestelmästä, ja heistä kerrotaan alempana tällä sivulla.

Garandiassa on sekä sukupuolibinääriin kuuluvia että siihen kuulumattomia ihmisiä eikä sukupuoleen kiinnitetä sen enempää huomiota kuin kulloinenkin asia vaatii. Esimerkiksi naisritarit ja transsukupuoliset hallitsijat eivät aiheuta sen enempää ihmetystä kuin miesritarit tai maagitkaan. Koska perimysjärjestelmä kuitenkin suosii keskenään lisääntymiskykyisten ihmisten yhteen liittämistä, erityisesti korkea-arvoisten lisääntymisiässä olevien henkilöiden sukupuoli saattaa kiinnostaa muitakin kuin vain kyseisen henkilön lähipiiriä.

Maagit ja magia

Pelimaailman magia on hidasta, voimakasta ja syvää energiaa, jolla voidaan ohjailla luonnonvoimia ja avata portteja tuonpuoleiseen. Magiaa käyttävät maagit, joilla on sekä synnynnäinen taipumus että koulutus sen käyttöön. Magian käyttöä ja maagien koulutusta valvoo magisteria, joka koostuu kymmenestä kymmeneksi vuodeksi kerrallaan valitusta voimakkaasta maagista. Magisterian valinta on demokraattinen tapahtuma, jossa jokaisella Garandian maagilla on yksi ääni.

Maagivoimat voivat periytyä toiselta maagilta tai ilmaantua satunnaisesti tavallisellekin lapselle. Yleensä voimat alkavat ilmetä 10-vuotiaana, josta ne voimistuvat hiljalleen täyteen kapasiteettiinsa. Magisteria jalkautuu säännöllisesti tavallisen kansan pariin ja etsii voimansa löytäneet maagilapset koulutukseensa. Valvomattomia maageja ei siis käytännössä ole.
Maagit ammentavat voimansa neljästä peruselementistä: tulesta, vedestä, ilmasta ja maasta, ja yleensä jokaisella maagilla on oma vahvin elementtinsä. Sen tarkemmin tavalliset ihmiset eivät magian toimimisesta tiedä.

Maagien koulutuksen ja suhteellisen yltäkylläisen elämän rahoittaa hallitsijat, jotka ostavat maageja palvelukseensa. Jotta maagien rahallinen arvo pysyisi korkealla ja jottei jokaisella talliaisella olisi omaa maagia, maagien määrää säädellään tarkoin. Tämän takia muun muassa maagien luvaton lisääntyminen on ankarasti kielletty, ja kiellon rikkomisesta voi pahimmillaan seurata sekä kieltoa rikkoneen maagin että hänen lapsensa kuolema.

Pelissä magiaa mallinnetaan propeilla ja peliohjein.

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita